Elolliset

”Stellerinmerilehmä, Stellers sjöko, Hydrodamalis gigas: Eläimistä ensimmäinen, joka pakotti ihmisen katsomaan itseään.”

Helsingissä, luonnontieteellisen museon näyttelysalissa seisoo stellerinmerilehmän luuranko. Matka sinne on kulkenut vuosisatojen halki ja maapallon poikki. Näiden luiden historiaan on kasautunut sarja hetkiä, joihin kietoutuu niin imperialismin kuin modernin luonnonsuojeluaatteen historia.

Elolliset kuljettaa katsojan erään tutkimusmatkan kautta sukupuuton käsitteen syntyhetkiin. Esitys piirtää esiin, miten länsimaiselle ihmiselle valkeni se musertava tosiasia, että voimme halutessamme pyyhkiä pois elävien kirjoista niin yksittäisiä elollisia kuin kokonaisia lajeja.

Näyttämöllä rakentuvan ja purkautuvan museon vitriinien kautta eteemme aukeaa näkymä aikojen taakse, missä kuudennen sukupuuttoaallon ensimmäiset väreet alkavat lyödä kaukaiselle rannalle. Elolliset katsoo kuudennen sukupuuttoaallon tapahtumista syyllistämättä, mutta vastuuta väistämättä.

Se tarkastelee hauskalla ja kaihoisalla katseella omaan älyynsä luottavaa ihmistä ja kuumeista oikean tiedon etsintää. Esitys saa kysymään mitä ovat ne käsitykset, joita meidän aikamme pitää ehdottoman varmoina ja luonnollisina, mutta jotka tulevat aikakaudet vielä osoittavat vääriksi?