Ode

Teoksesta

Kuinka vapaa taide on? Mikä on mahdollista, mikä sallittua? Mitä taiteen on oltava? Onko taide puhtaasti esteettinen rakennelma vai politiikan väline? Pitäisikö sen tukea valtiota vai omaksua kumouksellinen rooli? Pitäisikö sen olla turvallinen tila vai taisteluareena? Ja kuka oikeastaan välittää tällaisista kysymyksistä, paitsi norsunluutorneissaan teoreettisissa kuplissaan asuva eliitti? Samaan aikaan "kansan suojelijat" partioivat kaduilla, koostuen "vastuullisista" kansalaisista, jotka vaativat lakia ja järjestystä, sekä perinteiden kunnioitusta toiseuden ja ambivalenssin sijaan.

Thomas Mellen näytelmä kertoo tunteilla ladattujen asenteiden ja näkökulmien yhteentörmäyksestä. Valkoihoisten länsieurooppalaisten etuoikeudet kohtaavat etnisen monimuotoisuuden; epäilyttävistä sanamuodoista syttyy paskamyrskyjä; identiteettien tarkastelut kääntyvät äärioikeistoliikkeiksi; rajamääräykset saavat muodon, jotka muistuttavat viholliskansoja jakavia muureja.

Ode navigoi näiden erittäin latautuneiden taidekeskustelujen ympärillä vain näennäisesti. Yleisö ymmärtää nopeasti, että taide ei ole perifeerinen, kommentoiva sivuseikka vaan keskeinen taistelukenttä demokraattisen yhteiskuntamme sydämessä, jonka perusarvoja yhtäkkiä neuvotellaan uudelleen.